tikku

substantiivi

  1. pitkänomainen ja ohut esine, joka voi olla puuta tai muuta materiaalia.

    Poika löysi puistosta tikun ja alkoi piirtää sillä maahan.
Taivutus

yks. nom. tikku, yks. gen. tikun, yks. part. tikkua, yks. ill. tikkuun, mon. gen. tikkujen, mon. part. tikkuja, mon. ill. tikkuihin.

Synonyymisanakirja

tikku

  1. risu, oksa.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän sai tikun sormeensa metsäretkellä.
Pyykin narulle tarttui tikku.
Tikku irtosi helposti vedolla.

Etymologia

Alkuperä viittaa pieneen ohueen puuesineeseen

stikku, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi sticka. Englanniksi stick

Slangisanakirja

  • stidsi

  • tikkari: tikkukaramelli : Ei kande luudaa tikkari suussa.

  • Tikkuviina: Pöytäviina

Sanonnat

"Jäi kun tikku paskaan."

"Kuin tikku puolukassa."

"Mennee, ninko kissa tikku hännäsä."

"Seisoo kuin tikku paskassa."

Riimisanakirja

tikku rimmaa näiden kanssa:

lihatikku, takkatikku, suolatikku, makkaratikku, mittatikku, tähtisadetikku, tulitikku, kynsitikku, cocktailtikku

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

tikku-ukko, jäätelötikku, hammastikku, tikkukaramelli, tikkusuora

Läheisiä sanoja

tikkipisto, tikkitakki, tikkivuori, tikku, tikku-ukko, tikkuinen

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro