tohveli
substantiivi
-
Mukavan pehmeä jalkine käytettäväksi sisätiloissa.
Laitoin tohvelit jalkaani heti kotiin tullessani.
Taivutus
yks. nom. tohveli, yks. gen. tohvelin, yks. part. tohvelia, yks. ill. tohveliin, mon. gen. tohvelien tohveleiden tohveleitten, mon. part. tohveleja tohveleita, mon. ill. tohveleihin.
Esimerkit
Pehmeät tohvelit ovat mukavat jaloissa.
Sisällä hän käyttää aina mukavia tohveleita.
Tohvelit olivat lahja isoäidiltä.
Etymologia
alkuperä on germaaninen laina (vrt. ruotsin 'toffel'), tarkoittaen 'sisäkäyttöön tarkoitettua kenkää'.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro tuhvel, ruotsi toffel. Englanniksi slippers
Käännökset
Liittyvät sanat
töppönen, tossuLäheisiä sanoja
tohtoroida, tohtorointi, tohtoroitua, tohveli, tohvelieläin, tohvelikukka