tokkura
substantiivi
-
Unen tai väsymyksen aiheuttama sekava tila.
Aamulla hän oli vielä tokkurassa ja kaipasi kahvia.
Taivutus
yks. nom. tokkura, yks. gen. tokkuran, yks. part. tokkuraa, yks. ill. tokkuraan, mon. gen. tokkuroiden tokkuroitten tokkurain, mon. part. tokkuroita, mon. ill. tokkuroihin.
Esimerkit
Hän oli tokkurassa herättyään.
Aamutoimet menivät tokkurassa.
Tokkuraan meni koko päivä.
Etymologia
Tarkoittaa huumaantunutta tai sekavuutta tilaa, murresana.
Käännökset
Läheisiä sanoja
toki, tokka, tokko, tokkura, tokkurainen, toksemia