toonika
substantiivi
-
musiikissa asteikon ensimmäinen ja perusääni, joka määrää sävellajin
Sävellyksen toonika oli C-duuri.
Taivutus
yks. nom. toonika, yks. gen. toonikan, yks. part. toonikaa, yks. ill. toonikaan, mon. gen. toonikoiden toonikoitten toonikojen toonikain, mon. part. toonikoita toonikoja, mon. ill. toonikoihin.
Esimerkit
Kappaleen toonika oli G-duuri.
Toonikan käyttö tekee musiikista harmonista.
Toonika luo vakauden tunnetta sävelmässä.
Etymologia
Musiikkitermi, juontuu latinasta 'tonus' kautta ranskan 'tonique'.
Käännökset
Liittyvät sanat
perussävelLäheisiä sanoja
tonttutyttö, tonus, tooga, toonika, toope, toora