torakka

substantiivi

  1. Hyönteinen, joka on usein kotien ja rakennusten tuholainen.

    Keittiössä juoksi suuri torakka.
Taivutus

yks. nom. torakka, yks. gen. torakan, yks. part. torakkaa, yks. ill. torakkaan, mon. gen. torakoiden torakoitten torakkojen torakkain, mon. part. torakoita torakkoja, mon. ill. torakkoihin torakoihin.

Synonyymisanakirja

torakka

  1. rukoilijasirkka, russakka, Blatta orientalis.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Torakka juoksi lattialla.
Keittiön nurkassa vilisti torakka.
Torakka piiloutui kaapin taakse.

Etymologia

Tulee ruotsin sanasta 'torraka', joka pohjautuu latinan sanaan 'blatta', tarkoittaen 'tuholaisötökkää'.

slaavilainen (puola, venäjä); sukulaissanat venäjä tarakan. Englanniksi cockroach

Sanonnat

"Myöhäistä on katua, kun torakka persettä kaivaa."

"Tippui kuin torakka."

Riimisanakirja

torakka rimmaa näiden kanssa:

rakka, harakka, meriharakka, lapinharakka, pyryharakka, tarakka, hierakka, piirakka, lihapiirakka, rahkapiirakka

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

russakka

Läheisiä sanoja

torainen, toraisa, torajyvä, torakka, toreadori, torero

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro