trokari
substantiivi
-
henkilö, joka käy kauppaa tavaroilla laittomasti tai epärehellisesti
Poliisi otti trokarin kiinni rikoksesta.
Taivutus
yks. nom. trokari, yks. gen. trokarin, yks. part. trokaria, yks. ill. trokariin, mon. gen. trokarien trokareiden trokareitten, mon. part. trokareja trokareita, mon. ill. trokareihin.
Esimerkit
Kaupungissa liikkuu paljon trokareita.
Trokari myi tavaransa nopeasti.
Trokari on tunnettu liukkaista keinoistaan.
Poliisi tavoitti trokaria viime yönä.
Trokari oli myymässä harvinaisia esineitä.
Etymologia
Alkuperä ruotsin sanasta 'tråk', joka tarkoittaa salakuljettajaa tai mustan pörssin kauppiasta.
Käännökset
Slangisanakirja
-
viinanmyyjä : Pengerkadun nonaris tsiigattii Tsapeja.
-
jalkakamppi
Läheisiä sanoja
trivialisoida, trivialiteetti, troikka, trokari, trokata, trokaus