tuhina

substantiivi

1. Ei yhtä voimakas kuin kuorsaus, mutta epäselvä hengitysääni.

   Hän nukahti, ja tuhina alkoi taas kuulua.

Taivutus

yks. nom. tuhina, yks. gen. tuhinan, yks. part. tuhinaa, yks. ill. tuhinaan, mon. gen. tuhinoiden tuhinoitten tuhinain, mon. part. tuhinoita, mon. ill. tuhinoihin.

Synonyymisanakirja

tuhina

1. niiskutus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tuhina täytti huoneen

Käännökset

Riimisanakirja

tuhina rimmaa näiden kanssa:

pauhina, viuhina, kuhina, muhina, puhina, suhina

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tuherrella, tuherrus, tuhertaa, tuhina, tuhista, tuhistaa