tuikku
substantiivi
-
pieni tai heikko valo; usein pieni kynttilä
Tuikku valaisi huonetta tunnelmallisesti.
Taivutus
yks. nom. tuikku, yks. gen. tuikun, yks. part. tuikkua, yks. ill. tuikkuun, mon. gen. tuikkujen, mon. part. tuikkuja, mon. ill. tuikkuihin.
Esimerkit
Hän sytytti tuikun illan hämärässä.
Kynttilä tuikkii lempeästi pöydällä.
Jouluvalot loivat lämpimän tuikun huoneeseen.
Käännökset
Slangisanakirja
-
lamppu / ryyppy : Kolmannessa palo viel tuikku.
Liittyvät sanat
moukku, murheLäheisiä sanoja
tuikkaa, tuikkaus, tuikkia, tuikku, tuikkukynttilä, tuikuttaa
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä