tummua

verbi

1. Muutua ajan myötä tummemmaksi.

   Omenat voivat tummua, jos ne jätetään avoimeen ilmaan.

Taivutus

yks. nom. tummua, yks. gen. tummun, yks. part. tummui, yks. ill. tummuisi, mon. gen. tummukoon, mon. part. tummunut, mon. ill. tummuttiin.

Synonyymisanakirja

tummua

1. värjäytyä, haalistua, värjääntyä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Oksat tummuivat talven kylmyydessä.
Kylmä vesi sai hänen ihonsa tummumaan.
Ajan myötä maali voi alkaa tummua.

Niin, enpä voi milloinkaan unohtaa sitä ainaiseksi sydämeen syöpyvää vaikutusta, minkä avomeri teki mieleeni, kun me paksurunkoisesta ja korkealla humisevasta männiköstä tullen käsi kädessä pikku Natashan kanssa juoksimme hiekkarannalle sen ääreen! Tyynen sileät maininkilaineet lähestyivät vierien ulapalta, hitaasti ja kuulumattomasti, ja sitten toinen toisensa jälkeen pärskähtivät hauskasti kuohahtaen hiekkaan, joka niiden jälkeen kiilsi märkänä, mutta ehti jälleen tummua ennen kuin uusi laine tuli

Käännökset

Riimisanakirja

tummua rimmaa näiden kanssa:

ammua, sammua

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tummentaa, tummentua, tummeta, tummua, tumpata, tumpelo