tunturi
substantiivi
-
Korkea, avara mäki tai vuori pohjoisessa Suomessa, yleensä puuton.
Tunturi nousee avarana Lapin maisemassa.
Taivutus
yks. nom. tunturi, yks. gen. tunturin, yks. part. tunturia, yks. ill. tunturiin, mon. gen. tunturien tuntureiden tuntureitten, mon. part. tuntureja tuntureita, mon. ill. tuntureihin.
Esimerkit
Tunturin juurella sijaitsee pieni kylä.
Tuntureilla vaeltaminen on suosittua.
Tunturimaisema on upeimmillaan talvella.
Etymologia
Lainasana skandinaaviperäisestä sanasta 'tundra'
sukulaissanat pohjoissaame duottar. Englanniksi tundra
Käännökset
Slangisanakirja
-
pappis: Tunturi mopedi, vanha
Liittyvät sanat
-lakinen, ahma, tasalakinen, metsäpeitteinen, kuruLäheisiä sanoja
tuntuisesti, tuntuisuus, tuntuma, tunturi, tunturialue, tunturihaukka