tupee
substantiivi
-
tekotukka, joka peittää kaljun tai harvenneen kohdan päässä
Hänen tupee oli pudota tuulessa.
Taivutus
yks. nom. tupee, yks. gen. tupeen, yks. part. tupeeta, yks. ill. tupeehen tupeeseen, mon. gen. tupeiden tupeitten, mon. part. tupeita, mon. ill. tupeihin tupeisiin.
Esimerkit
Hän käytti tupeeta piilottaakseen kaljunsa.
Tupee näytti epäaidolta.
Tupeen väritys sopi hyvin.
Käännökset
Läheisiä sanoja
tupasvillakuitu, tupata, tupatarkastus, tupee, tupeerata, tupeeraus