turve

substantiivi

  1. hitaasti maatuva kasvimateriaali, jota käytetään polttoaineena ja maanparannuksessa

    Turvetta käytetään usein kasvualustana puutarhanhoidossa.
Taivutus

yks. nom. turve, yks. gen. turpeen, yks. part. turvetta, yks. ill. turpeeseen, mon. gen. turpeiden turpeitten, mon. part. turpeita, mon. ill. turpeisiin turpeihin.

Synonyymisanakirja

turve

  1. nurmi, turvemätäs, ruohomatto, nurmikko.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Turve käytetään usein puutarhoissa.
Suo on täynnä turvetta.
Turve voi parantaa maaperän laatua.

Etymologia

Alkuperä suomen kielen sanasta 'turve', joka viittaa maatuvasta kasviaineksesta muodostuvaan orgaaniseen maaperään.

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro turvas, karjala turveh, ruotsi torv. Englanniksi peat

Slangisanakirja

  • turvenuija: maalainen

  • turvenuija: poliisi

Riimisanakirja

turve rimmaa näiden kanssa:

rahkaturve, sammalturve, jyrsinturve, polttoturve, kangasturve, kasvuturve

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

polttoturve, sammalturve, kasvuturve, rahkaturve, kasvualusta

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro