tuskailu
substantiivi
-
Jatkuva murehtiminen tai valittelu.
Turha tuskailu ei auttanut ratkaisemaan ongelmaa.
Taivutus
yks. nom. tuskailu, yks. gen. tuskailun, yks. part. tuskailua, yks. ill. tuskailuun, mon. gen. tuskailujen tuskailuiden tuskailuitten, mon. part. tuskailuja tuskailuita, mon. ill. tuskailuihin.
Esimerkit
Tuskailu ei auta tilannetta.
Hänen tuskailunsa kuului läpi talon.
Keinutuoli natisi tämän tuskailun tahdissa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
tuskaannuttaa, tuskaantua, tuskailla, tuskailu, tuskainen, tuskaisa