tutina

substantiivi

1. Kevyt ja nopea värähdys tai tärinä.

   Kylmässä ilmassa hänen kehonsa oli täynnä tutinaa.

Taivutus

yks. nom. tutina, yks. gen. tutinan, yks. part. tutinaa, yks. ill. tutinaan, mon. gen. tutinoiden tutinoitten tutinain, mon. part. tutinoita, mon. ill. tutinoihin.

Synonyymisanakirja

tutina

1. värinä, puistatus, kylmät väreet, värähdys, vapina, väristys.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Polvet tutisivat jännityksestä.
Hänen käsiinsä tarttui tuskainen tutina.
Hän yritti estää tutinaa.

Käännökset

Riimisanakirja

tutina rimmaa näiden kanssa:

kutina, mutina, rutina

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tussukka, tuta, tutia, tutina, tutista, tutisuttaa