tuulikannel

substantiivi

1. Merellinen instrumentti, joka soittaa melodioita tuulen avulla.

   Tuulikanteleen sävelet loihtivat rauhallisen tunnelman.

Taivutus

yks. nom. tuulikannel, yks. gen. tuulikantelen, yks. part. tuulikannelta, yks. ill. tuulikanteleen, mon. gen. tuulikantelien tuulikannelten, mon. part. tuulikantelia, mon. ill. tuulikanteliin.

Synonyymisanakirja

tuulikannel

1. harppu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Puistossa soi kauniisti tuulikannel.
Hän ripusti tuulikanteleen terassille.
Tuulikannel loi rauhallisen äänimaailman.

Käännökset

Riimisanakirja

tuulikannel rimmaa näiden kanssa:

kannel, jouhikannel, virsikannel

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tuulikaappi, tuulikangas, tuulikankainen, tuulikannel, tuulikantele, tuulikartta