tuulivyöhyke
substantiivi
-
alue, jolla on erityinen tuulisuus tai tuuliolosuhteet.
Korkeapaineen alue osui tuulivyöhykkeelle.
Taivutus
yks. nom. tuulivyöhyke, yks. gen. tuulivyöhykkeen, yks. part. tuulivyöhykettä, yks. ill. tuulivyöhykkeeseen, mon. gen. tuulivyöhykkeiden tuulivyöhykkeitten, mon. part. tuulivyöhykkeitä, mon. ill. tuulivyöhykkeisiin tuulivyöhykkeihin.
Esimerkit
Alue kuuluu voimakkaan tuulivyöhykkeen alueelle.
Tuulivyöhyke vaikuttaa ilmaston erityispiirteisiin.
Tutkimme tuulivyöhykkeen vaikutuksia rakentamiseen.
Etymologia
Koostuu sanoista 'tuuli' ja 'vyöhyke'.
Käännökset
Riimisanakirja
tuulivyöhyke rimmaa näiden kanssa:
vyöhyke, rajavyöhyke, suojavyöhyke, aikavyöhyke, vaaravyöhyke, tundravyöhyke, rantavyöhyke, ruhjevyöhyke, tammivyöhyke
Läheisiä sanoja
tuuliviiri, tuulivoima, tuulivoimala, tuulivyöhyke, tuulla, tuulonen