työpakko
substantiivi
-
Tilanne, jossa henkilön on pakko tehdä työtä.
Jotkin maat ovat säätäneet työpakosta poikkeusoloihin liittyen.
Taivutus
yks. nom. työpakko, yks. gen. työpakon, yks. part. työpakkoa, yks. ill. työpakkoon, mon. gen. työpakkojen, mon. part. työpakkoja, mon. ill. työpakkoihin.
Esimerkit
Työpakko ei aina takaa hyvää suoriutumista.
Monilla on työpakko elämänsä aikana.
Työpakko voi vaikuttaa motivaatioon.
Etymologia
Koostuu sanoista 'työ' ja 'pakko', joissa 'työ' tarkoittaa työntekoa ja 'pakko' viittaa pakottavaan tarpeeseen.
Käännökset
Riimisanakirja
työpakko rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Läheisiä sanoja
työpaikkatupakointi, työpaine, työpaja, työpakko, työpalkka, työpalvelu