työrauhavelvoite
substantiivi
-
Oikeudellinen velvoite, joka takaa työrauhan työpaikalla.
Työrauhavelvoitetta rikottiin lakon aikana.
Taivutus
yks. nom. työrauhavelvoite, yks. gen. työrauhavelvoitteen, yks. part. työrauhavelvoitetta, yks. ill. työrauhavelvoitteeseen, mon. gen. työrauhavelvoitteiden työrauhavelvoitteitten, mon. part. työrauhavelvoitteita, mon. ill. työrauhavelvoitteisiin työrauhavelvoitteihin.
Synonyymisanakirja
työrauhavelvoite
-
lakonrajoitus, työratkaisuvelvoite.
Esimerkit
Työrauhavelvoite sitoo työntekijöitä.
Sopimukseen sisältyy työrauhavelvoite.
Työrauhavelvoite ehkäisee konflikteja työpaikalla.
Etymologia
Koostuu sanoista 'työrauha' ja 'velvoite', joissa 'työrauha' tarkoittaa häiriöttömyyttä työnteossa ja 'velvoite' viittaa pakkoon.
Käännökset
Läheisiä sanoja
työrajoitteinen, työrasitus, työrauha, työrauhavelvoite, työriita, työrikos