tähkä
substantiivi
-
Kasvien kukinnon osa, jossa siemenet kehittyvät.
Viljapellot olivat täynnä kypsiä tähkiä.
Taivutus
yks. nom. tähkä, yks. gen. tähkän, yks. part. tähkää, yks. ill. tähkään, mon. gen. tähkien tähkäin, mon. part. tähkiä, mon. ill. tähkiin.
Esimerkit
Vehnässä on kaunis tähkä.
Pellolla näkyi monia tähkiä.
Tähkä on kasvin hedelmä.
Etymologia
Suomalainen sana, joka tarkoittaa viljan tai heinän kukintoa tai hedelmää.
suomalais-permiläinen teskä; sukulaissanat karjala tähkju. Englanniksi ear of corn
Käännökset
Sanonnat
"Muut olivat korsia, Lauri Tähkä."
"Voi ristus täälon joku ramoones mun ohorapellos (Mutta oliki joku Lauri Tähkä rokkipänri)."
Riimisanakirja
tähkä rimmaa näiden kanssa:
mähkä, punatähkä, hedetähkä, ohrantähkä, maissintähkä
Liittyvät sanat
hedetähkä, tähkylä, tähkiö, tähkäpää, mustapääLäheisiä sanoja
tähkiä, tähkiö, tähkylä, tähkä, tähkäidäntä, tähkäinen