ujo

adjektiivi

1. Arka tai vaatimaton ihmisten seassa; ei helposti hakeudu muiden seuraan.

   Pieni poika oli ujo ja piiloutui äitinsä selän taakse.

Taivutus

yks. nom. ujo, yks. gen. ujon, yks. part. ujoa, yks. ill. ujoon, mon. gen. ujojen, mon. part. ujoja, mon. ill. ujoihin.

Synonyymisanakirja

ujo

1. häveliäs, kaino, arka, pelokas.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän on hiukan ujo vieraiden seurassa.
Ujo lapsi piiloutui äitinsä taakse.
Ujo hymy ilmestyi kasvoille.

Ja kerran pihalla leikkiessämme saimme nähdä sen ihmeen, että Koskisen tytär, joka oli niin ujo, että punastui joka sanasta, - että tämä ujo tyttö telmi veljiensä kanssa! Ensin kuului heidän puoleltaan juoksua ja kovaa melua, sitten yhtäkkiä ikkunanpuolikas paiskautui auki, ja Sakari - rentonaan nauraen - alkoi työntyä siitä ulos sisarensa pakottamana, joka pöytäliinaa huiskuttaen hääti häntä pellolle

Ei aikaakaan, niin ujo Pekka - kaiketi sellaisessa nousuhiprakassa - oivalsi, että täällä ylioppilastalon paremmalla puolella saattoi kenenkään kieltämättä vaikkapa laulaakin

Käännökset

Slangisanakirja

• blyygi: ujo / vaatimaton

• plyygi

Riimisanakirja

ujo rimmaa näiden kanssa:

pujo, rujo

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

uivelo, ujellus, ujeltaa, ujo, ujoilla, ujoilu