ukulele
substantiivi
-
kielisoitin, jossa on yleensä neljä kieltä
Ukulele on suosittu soitin Havaijilla.
Taivutus
yks. nom. ukulele, yks. gen. ukulelen, yks. part. ukulelea, yks. ill. ukuleleen, mon. gen. ukulelejen ukulelein, mon. part. ukuleleja, mon. ill. ukuleleihin.
Esimerkit
Hän soittaa ukulelea joka päivä.
Ukulele on pieni ja kevyt soitin.
Ukulelen ääni on iloinen ja kirkas.
Etymologia
Lainasana havaijinkielestä, jossa se tarkoittaa 'loikkaavaa kirppua'.
Käännökset
Riimisanakirja
ukulele rimmaa näiden kanssa:
ele, hele, kaksoishele, etuhele, tekele, leikkele, perkele, askele, petkele
Läheisiä sanoja
ukrainalainen, ukrainan kieli, uksi, ukulele, ukuli, ula