ura

substantiivi

  1. elinikäinen ammatillinen tai henkilökohtainen kehitys tai suuntaus

    Hänen uransa on ollut täynnä haasteita.
Taivutus

yks. nom. ura, yks. gen. uran, yks. part. uraa, yks. ill. uraan, mon. gen. urien urain, mon. part. uria, mon. ill. uriin.

Synonyymisanakirja

ura

  1. kutsumus, ammatti, työura.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänellä on hieno ura.
Ura politiikassa voi olla haastava.
Ura muusikkona on hänen intohimonsa.

Etymologia

Vanha peräisin oleva suomen sana, tarkoittaa reittiä tai uraa.

suomalais-ugrilainen kantakieli ura; sukulaissanat pohjoissaame urdi. Englanniksi path

Slangisanakirja

  • urakalla: nopeasti / voimakkasti / paljon

  • urakan botnet: urakan sovittu peruspalkka , "pohjat"

  • urakka kusee: urakka ei kannata : Jos ei ruveta painaa duunii, tää urakka kusee.

  • urgis: urakka

Riimisanakirja

ura rimmaa näiden kanssa:

kulku-ura, latu-ura, aura, oja-aura, karja-aura, haura, kurkiaura, kärkiaura, lumiaura

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

upseeristo, upsis, upsista, ura, uraani, uraaniatomi

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro