urina
substantiivi
-
heikko ja jatkuva ääni, joka syntyy esimerkiksi vedestä tai nesteestä sen loristessa
Vessanpöntöstä kuului hiljaista urinaa.
Taivutus
yks. nom. urina, yks. gen. urinan, yks. part. urinaa, yks. ill. urinaan, mon. gen. urinoiden urinoitten urinain, mon. part. urinoita, mon. ill. urinoihin.
Esimerkit
Hän heräsi yöllä outoon urinaan.
Urina kuului putkistosta.
Kellarin urina sai talon asukkaat huolestumaan.
Käännökset
Läheisiä sanoja
urhoollinen, urhoollisesti, urhoollisuus, urina, urinaali, urista