uskoontulo
substantiivi
-
Prosessi, jossa ihminen alkaa uskoa tai kääntyy uskonnon jäseneksi.
Hänen uskoontulonsa oli liikuttava kokemus.
Taivutus
yks. nom. uskoontulo, yks. gen. uskoontulon, yks. part. uskoontuloa, yks. ill. uskoontuloon, mon. gen. uskoontulojen, mon. part. uskoontuloja, mon. ill. uskoontuloihin.
Esimerkit
Hänen uskoontulonsa tapahtui nuorena.
Uskoontulo muutti hänen elämänsä suuntaa.
Perhe juhli hänen uskoontuloaan.
Etymologia
Sanasta 'usko' ja 'tulo', viitaten henkilökohtaiseen uskon löytämiseen.
Käännökset
| englanti |
conversion (gloss) |
Riimisanakirja
uskoontulo rimmaa näiden kanssa:
mukaantulo, voimaantulo, valtaantulo, vastaantulo, maahantulo, rahantulo, kansantulo, vedentulo, vuodentulo, toimeentulo
Läheisiä sanoja
uskonvapaus, uskonvarmuus, uskonveli, uskoontulo, uskotella, uskoton