uudistalo
substantiivi
-
Uudisrakennus, joka on usein maaseudulla tai uusi asuinalue.
Perhe osti uudistalon läheltä kaupunkia.
Taivutus
yks. nom. uudistalo, yks. gen. uudistalon, yks. part. uudistaloa, yks. ill. uudistaloon, mon. gen. uudistalojen, mon. part. uudistaloja, mon. ill. uudistaloihin.
Esimerkit
He asuvat modernissa uudistalossa.
Uudistalon suunnittelussa käytettiin innovatiivista arkkitehtuuria.
Uudistalo sopii hyvin perheelle.
Etymologia
Johdettu sanoista 'uudis-' ja 'talo'.
Käännökset
Riimisanakirja
uudistalo rimmaa näiden kanssa:
maalaistalo, pohjalaistalo, vaivaistalo, valmistalo, yksinäistalo