vaiennus
substantiivi
-
Toiminta, jolla joku tai jokin hiljennetään.
Hänen puheensa keskeytyi vaiennuksesta johtuen.
Taivutus
yks. nom. vaiennus, yks. gen. vaiennuksen, yks. part. vaiennusta, yks. ill. vaiennukseen, mon. gen. vaiennusten vaiennuksien, mon. part. vaiennuksia, mon. ill. vaiennuksiin.
Esimerkit
Hiljaisuus oli kuin vaiennus.
Hän kaipaa vaiennusta ajatuksiinsa.
Vaiennus levisi huoneeseen.
Etymologia
Verbistä 'vaieta' (pysäyttää puhuminen) + -n(n)-us (toiminnan tulos)
Käännökset
| englanti |
squelch |