valanta

substantiivi

1. Aktiviteetti, jossa valetaan esineitä tai rakennelmia.

   Valanta vaatii tarkkuutta ja ammattitaitoa.

Taivutus

yks. nom. valanta, yks. gen. valannan, yks. part. valantaa, yks. ill. valantaan, mon. gen. valantojen valantain, mon. part. valantoja, mon. ill. valantoihin.

Synonyymisanakirja

valanta

1. vannominen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Valanta muodostui uuden materiaalin avulla.
Geologit tutkivat alueen valantaa.
Näyttelyssä oli mukana taiteilijan luoma valanta.

Minun kysymykseeni, kuinka rauhallinen setä, joka ei milloinkaan hätiköinyt eikä edes kiiruhtanut, nyt touhusi posket punaisina, suorastaan riehui eikä ketään nähnyt, vastattiin selityksellä, että jos sulatettu punavaski yhdessäkin kohti ja vähimmässäkin määrin ehtii jäähtyä ja jättää epäliittymän tai syvennyksen tai kuplasen, on koko työ mennyt hukkaan ja valanta on tehtävä uudestaan

Tottapa onnistumisen arvoituksellisuus näin mahdottoman kolossin valannassa kotimaisin miehin ja keinoin lienee ollut selvänä kaikille niille ihmisille, joskaan ei minulle, koska puoli Pietaria oli tapauksen johdosta liikkeellä ja katu oli tungokseen asti täynnä yleisöä, jonka mielenjännitys kasvamistaan kasvoi sen mukaan kuin valanta edistyi

Käännökset

Riimisanakirja

valanta rimmaa näiden kanssa:

tinanvalanta, savenvalanta, kipsinvalanta, pronssinvalanta, kannunvalanta

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

valannos, valanottaja, valanrikkoja, valanta, valantehnyt, valanteko