valituslupa
substantiivi
-
Oikeus tehdä valitus ylempään oikeusasteeseen.
Korkein oikeus myönsi valitusluvan tapaukseen.
Taivutus
yks. nom. valituslupa, yks. gen. valitusluvan, yks. part. valituslupaa, yks. ill. valituslupaan, mon. gen. valituslupien valituslupain, mon. part. valituslupia, mon. ill. valituslupiin.
Esimerkit
Tarvitsimme valitusluvan ennen jatkotoimia.
Korkein oikeus antoi valitusluvan.
Ilman valituslupaa asia ei etene.
Etymologia
Yhdistää sanat 'valitus' ja 'lupa', tarkoittaen lupaa tehdä valitus.
Käännökset
Riimisanakirja
valituslupa rimmaa näiden kanssa:
poikkeuslupa, rakennuslupa, opetuslupa
Läheisiä sanoja
valitusaika, valitushuuto, valituskirjelmä, valituslupa, valitusmenettely, valitusohje