valkomaa
substantiivi
-
Jokin aine, maaperä tai alue, joka on valkoinen tai vaalea.
Alue oli peittynyt lumella, ja sen valkomaa hohti kirkkaasti.
Taivutus
yks. nom. valkomaa, yks. gen. valkomaan, yks. part. valkomaata, yks. ill. valkomaahan, mon. gen. valkomaiden valkomaitten, mon. part. valkomaita, mon. ill. valkomaihin.
Esimerkit
Valkomaalla on runsaasti mineraaleja.
Tämä maalaji on valkomaata.
Viljelijät pitävät valkomaasta.
Käännökset
Läheisiä sanoja
valkolainen, valkolakki, valkolakkinen, valkomaa, valkometalli, valkomulperi