valtikka
substantiivi
-
Merkki hallitsijan vallasta ja auktoriteetista.
Kuningas piti valtikkaa oikeassa kädessään.
Taivutus
yks. nom. valtikka, yks. gen. valtikan, yks. part. valtikkaa, yks. ill. valtikkaan, mon. gen. valtikoiden valtikoitten valtikkojen valtikkain, mon. part. valtikoita valtikkoja, mon. ill. valtikkoihin valtikoihin.
Etymologia
Lainasana ruotsin sanasta 'välde', joka merkitsee 'herrautta'.
Käännökset
Liittyvät sanat
regaali, kruunu, merkkiLäheisiä sanoja
valtaväylä, valtias, valtiatar, valtikka, valtimo, valtimonkovetustauti