vastaansanomaton
adjektiivi
-
Jotain, jolle ei voi löytää vastaväitteitä tai joka on täysin hyväksyttävää.
Tulos oli vastaansanomaton todiste hänen syyttömyydestään.
Taivutus
yks. nom. vastaansanomaton, yks. gen. vastaansanomattoman, yks. part. vastaansanomatonta, yks. ill. vastaansanomattomaan, mon. gen. vastaansanomattomien vastaansanomatonten, mon. part. vastaansanomattomia, mon. ill. vastaansanomattomiin.
Esimerkit
Tämä argumentti on käytännössä vastaansanomaton.
Hänen päätöksensä oli vastaansanomaton.
Vastaansanomatonta evidenceä esitettiin oikeudessa.
Etymologia
yhteenliittymästä 'vastaan'=jotakin vastaan ja 'sanomaton'=jotakin ei voi sanoa tai vastustaa
Käännökset
Riimisanakirja
vastaansanomaton rimmaa näiden kanssa:
hiomaton, lahjomaton, rikkomaton, uskomaton, sanomaton, mitäänsanomaton, varomaton, sitomaton
Liittyvät sanat
kumoamaton, kieltämätön, kiistaton, kirkasLäheisiä sanoja
vastaanottotodistus, vastaanottovirkailija, vastaanpano, vastaansanomaton, vastaansanomattomasti, vastaantulija