vastapuhelu
substantiivi
-
Puhelu, joka soitetaan vastauksena toiseen puheluun.
Vastapuhelu tuli myöhään illalla.
Taivutus
yks. nom. vastapuhelu, yks. gen. vastapuhelun, yks. part. vastapuhelua, yks. ill. vastapuheluun, mon. gen. vastapuhelujen vastapuheluiden vastapuheluitten, mon. part. vastapuheluja vastapuheluita, mon. ill. vastapuheluihin.
Esimerkit
Hän sai vastapuhelun iltapäivällä.
Vastapuhelu kesti odotettua kauemmin.
Puhelinkeskustelu päättyi vastapuheluun.
Etymologia
vasta- (vastaan) + puhelu
Käännökset
englanti |
collect call |
Riimisanakirja
vastapuhelu rimmaa näiden kanssa:
puhelu, ulkolinjapuhelu, virkapuhelu, matkapuhelu, lähipuhelu, välipuhelu, satelliittipuhelu, ulkomaanpuhelu, kaksinpuhelu
Läheisiä sanoja
vastapelaaja, vastapeluri, vastapooli, vastapuhelu, vastapuikea, vastapuoli