veikeys
substantiivi
-
Leikkimielisyys tai oveluus.
Hänen veikeytensä teki hänestä suositun seurassa.
Taivutus
yks. nom. veikeys, yks. gen. veikeyden, yks. part. veikeyttä, yks. ill. veikeyteen, mon. gen. veikeyksien, mon. part. veikeyksiä, mon. ill. veikeyksiin.
Esimerkit
Hänen veikeys on vertaansa vailla.
Veikeys ei aina ole pelkästään luonnekysymys.
Johannan veikeys piristää toimistoamme.
Etymologia
perustuu sanaan 'veikeä'
Käännökset
Läheisiä sanoja
veijariromaani, veikata, veikeillä, veikeys, veikeä, veikeästi