veisaus
substantiivi
-
Virren tai laulun esittäminen.
Veisaus kaikui kirkon holvikaarista.
Taivutus
yks. nom. veisaus, yks. gen. veisauksen, yks. part. veisausta, yks. ill. veisaukseen, mon. gen. veisausten veisauksien, mon. part. veisauksia, mon. ill. veisauksiin.
Esimerkit
Veisaus kuului kirkossa kauniisti.
Jouluinen veisaus luo tunnelmaa.
Osallistumme yhteiseen veisaukseen.
Käännökset
Riimisanakirja
veisaus rimmaa näiden kanssa:
seisaus, päivänseisaus, talvipäivänseisaus, kesäpäivänseisaus, työnseisaus
Läheisiä sanoja
veikko, veikkonen, veisata, veisaus, veisauttaa, veistellä