veitikka

substantiivi

1. Leikkisä tai kepposteleva henkilö, usein lapsenomaisesti

   Naapurin lapsi on todellinen veitikka.

Taivutus

yks. nom. veitikka, yks. gen. veitikan, yks. part. veitikkaa, yks. ill. veitikkaan, mon. gen. veitikoiden veitikoitten veitikkojen veitikkain, mon. part. veitikoita veitikkoja, mon. ill. veitikkoihin veitikoihin.

Synonyymisanakirja

veitikka

1. vilke, pilke, välke, riiviö, viikari, veijari, lurjus, vintiö, kujeilija, hulivili, pikkupiru.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän on todellinen veitikka

- Minkä hevosista suvaitsette valjastuttaa, Jelisaveta Konstantinovna? - sanoi hän tärkeän näköisenä, pieni veitikka silmäkuopassa, sillä hän tiesi yhtä hyvin kuin minäkin, että minun oli ajeleminen vain nimikollani, "Koptshik" nimisellä

Hän sanoi: - Sen minä sanon sinulle, Liza, älä vain millään ehdolla, älä pilallakaan rupea puhumaan mitään halventavaa Suomesta, siitä hän voi hirveästi kiivastua, sinä olet sellainen veitikka

Käännökset

Riimisanakirja

veitikka rimmaa näiden kanssa:

itikka, maitikka

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

veisuu, veisuuttaa, veiterä, veitikka, veitikkamainen, veitikkamaisesti