vesikivi
substantiivi
-
Kivi, joka on muodostunut tai kulunut veden vaikutuksesta.
Joen pohjassa oli sileiksi hioutuneita vesikiviä.
Taivutus
yks. nom. vesikivi, yks. gen. vesikiven, yks. part. vesikiveä, yks. ill. vesikiveen, mon. gen. vesikivien, mon. part. vesikiviä, mon. ill. vesikiviin.
Esimerkit
Vesikivi kestää hyvin kulutusta.
Vesikivestä voi valmistaa kauniita koruja.
Vesikivi koristelee puutarhaa kauniisti.
Etymologia
Koostuu sanoista 'vesi' (water) ja 'kivi' (stone), viitaten vesikiveen.
Käännökset
Läheisiä sanoja
vesikerros, vesiketju, vesikirppu, vesikivi, vesikko, vesiklosetti