vienous
substantiivi
-
Hellä tai lempeä olemus.
Hänen vienoutensa teki hänestä erityisen.
Taivutus
yks. nom. vienous, yks. gen. vienouden, yks. part. vienoutta, yks. ill. vienouteen, mon. gen. vienouksien, mon. part. vienouksia, mon. ill. vienouksiin.
Esimerkit
Hänessä on tiettyä vienoutta.
Huoneen vienous rauhoitti häntä.
Vienous on hänen luonteensa piirre.
Etymologia
Johdettu sanasta 'vieno'
Käännökset
Läheisiä sanoja
vienankarjalainen, vieno, vienosti, vienous, vienti, vientiartikkeli