vieremä
substantiivi
-
Painunut tai matala kohta, etenkin maastossa.
Metsässä oli useita kosteanoloisia vieremiä.
Taivutus
yks. nom. vieremä, yks. gen. vieremän, yks. part. vieremää, yks. ill. vieremään, mon. gen. vieremien vieremäin, mon. part. vieremiä, mon. ill. vieremiin.
Esimerkit
Vieremällä satoi koko viikon.
Vieremältä löytyy paljon aktiviteetteja.
Vieremä on kaunis paikka vierailla.
Elisabetilla oli vanha kiikari, jolla hän jo Arkadian teatterissa oli yleisöä katsellut ja jolla hän nyt vieremän pihalta saattoi tarkkaan nähdä, mitä Rantalan pelloilla kulloinkin tapahtui
Vouti lupasi viedä hevosen ja vieremän väen huomenna ylös Rantalan mäelle, ja kädenkäänteessä silloin perunat nostettaisiin
Kuinka varmana vouti taas astelikaan takaisin vieremän perunamaalle! Pitäisikö Elisabetin siis antaa mahtikäsky? Sanoako voudille: työt meidän perunapellolla seisomaan, ja mars kaikki Rantalan mäelle! Mikä loukkaantumus, mikä suupielien venähtäminen koko viikoksi, mikä välien synkistyminen siitä olisikaan seurauksena! Ja todella, mikä epäjohdonmukaisuuden, mikä särkyneisyyden tunne Elisabetin omassakin rinnassa! Mutta mitä siis tehdä? Eikö sopusointuisuuden ja iloisen rauhan säilyttäminen hänen ja väen välillä ollut nyt tullut hänen jokapäiväisen elämänsä tärkeimmäksi asiaksi? Eikö se ollut hänen sisäisintä uskontoansa? Mutta mahdotontahan oli myöskin nähdä Arvidin kyntävän puolimärkää maata ja itse noppivan perunoita, erittäinkin kun - teatterikiikarilla katsoen - kun hän näytti olevan avojaloin, housunlahkeet polviin asti käärittyinä, tietysti saappaitten säästämiseksi
Käännökset