vieroittautua
verbi
-
Luopua jostain tavasta tai riippuvuudesta itse
Hän työnsi itsensä vieroittautumaan makeasta.
Taivutus
yks. nom. vieroittautua, yks. gen. vieroittaudun, yks. part. vieroittautui, yks. ill. vieroittautuisi, mon. gen. vieroittautukoon, mon. part. vieroittautunut, mon. ill. vieroittauduttiin.
Esimerkit
Hän päätti vieroittautua huonosta tavastaan.
Vieroitusleirillä oppii vieroittautumaan tehokkaasti.
Vieroituskeskus auttoi häntä vieroittautumaan.
Etymologia
Refleksiivinen muoto sanasta 'vieroittaa', viittaa itsensä totuttamiseen pois jostakin.
Käännökset
Riimisanakirja
vieroittautua rimmaa näiden kanssa:
latautua, ratautua, ahtautua, suhtautua, riitautua, uskaltautua, sukeltautua, kultautua, multautua, antautua
Läheisiä sanoja
vieriä, vieroa, vieroittaa, vieroittautua, vieroittua, vieroitus