viikko

substantiivi

  1. Seitsemän päivän muodostama ajanjakso, joka alkaa maanantaista ja päättyy sunnuntaihin.

    Viikko on melkein lopussa, ja viikonloppu lähestyy.
Taivutus

yks. nom. viikko, yks. gen. viikon, yks. part. viikkoa, yks. ill. viikkoon, mon. gen. viikkojen, mon. part. viikkoja, mon. ill. viikkoihin.

Synonyymisanakirja

viikko

  1. kalenteriviikko.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tämä viikko on ollut kiireinen.
Viikko alkaa maanantaina.
Hän odottaa innolla ensi viikkoa.

Etymologia

Lainasana ruotsin sanasta 'vecka'.

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame vahkku, ruotsi väcka. Englanniksi week

Sanonnat

"Lämmin tunnelma Krematorioyhdistyksessä (viikko-Savo)."

"Parempi viikko vuntierata kuin päivä tehdä turha työtä."

Riimisanakirja

viikko rimmaa näiden kanssa:

juhlaviikko, teemaviikko, piinaviikko, lähiviikko, arkiviikko, keskiviikko, mäkiviikko, naistenviikko, vuoroviikko

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

pääsiäisviikko, viikoittain, arkiviikko, jouluviikko, alusviikko

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro