viille
substantiivi
-
Pieni, viiltävä haava tai naarmu.
Hän sai viillen paperista.
Taivutus
yks. nom. viille, yks. gen. viilteen, yks. part. viillettä, yks. ill. viilteeseen, mon. gen. viilteiden viilteitten, mon. part. viilteitä, mon. ill. viilteisiin viilteihin.
Esimerkit
Lääkäri teki viilleen potilaan ihoon.
Viille ei verta vuotanut.
Pieni viille leikkasi vain ihon pintaa.
Etymologia
Johdettu verbistä 'viiltää', tarkoittaa pientä viiltoa tai leikkausta.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä (alternative form of) |
Läheisiä sanoja
viiliastia, viilikulho, viilipytty, viille, viillellä, viillokki