viilu

substantiivi

1. Ohut puinen kerros, jota käytetään pinnoitteena.

   Pöydän pinta oli viimeistelty vaahteraviilulla.

Taivutus

yks. nom. viilu, yks. gen. viilun, yks. part. viilua, yks. ill. viiluun, mon. gen. viilujen, mon. part. viiluja, mon. ill. viiluihin.

Synonyymisanakirja

viilu

1. vaneriviilu, viilutus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Pöydän pinta oli viilua.
Viilu irtosi huonekalusta.
Hän käytti viilua remontissa.

Käännökset

Riimisanakirja

viilu rimmaa näiden kanssa:

mahonkiviilu, tammiviilu, puuviilu, kyntöviilu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

viilto, viiltohaava, viiltää, viilu, viilupuu, viiluttaa