viima
substantiivi
-
Hyvin kylmä ja voimakas tuuli.
Talvinen viima puhalsi kaupungin halki.
Taivutus
yks. nom. viima, yks. gen. viiman, yks. part. viimaa, yks. ill. viimaan, mon. gen. viimojen viimain, mon. part. viimoja, mon. ill. viimoihin.
Esimerkit
Viima tuntui kasvoilla hyytävältä.
Talvinen viima puhalsi kovaa.
Kylmä viima yllätti kävelijät.
Etymologia
Mahdollisesti germaaninen laina, tarkoittaa kylmää ja tuulista säätä.
Käännökset
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
| englanti |
bise, bize |
Liittyvät sanat
hyisesti, viimainen, terävästi, läpitunkeva