viiru
substantiivi
-
Kapea, pituussuuntainen juova tai raita.
Paidassa on sininen viiru.
Taivutus
yks. nom. viiru, yks. gen. viirun, yks. part. viirua, yks. ill. viiruun, mon. gen. viirujen, mon. part. viiruja, mon. ill. viiruihin.
Synonyymisanakirja
viiru
-
juova, raita, juovitus, raidoitus, juovikkuus, kappale, osa, pala, palanen, lastu, pilke, sirpale, siru, hiutale, pilkku, täplä, muru, tilkku.
Esimerkit
Kissan turkissa on musta viiru.
Piirsin kankaaseen sinisen viirun.
Viirulla oli tärkeä merkitys kartassa.
Horisontin kiinnostamatonta laakeutta tehostavat nyt vielä varhaisen aamuhämärän pitkät, harmaat pilvet ja niiden alla kirkastuva vihreä avotaivaan viiru
Etymologia
Lainasana germaanisista kielistä, kuten ruotsin 'vior' tarkoittaen raidallisuutta.
Käännökset
| englanti |
streak fleck stria |
Liittyvät sanat
juova, rantu, juomu, piiru (2), raita (2)Läheisiä sanoja
viirivehka, viiriäinen, viiriäisenmuna, viiru, viiruinen, viirukas