villieläin
substantiivi
-
Eläin, joka elää luonnonvapaudessa, ei lemmikki tai karja.
Villieläimet saivat elää rauhassa suojelualueella.
Taivutus
yks. nom. villieläin, yks. gen. villieläimen, yks. part. villieläintä, yks. ill. villieläimeen, mon. gen. villieläimien villieläinten, mon. part. villieläimiä, mon. ill. villieläimiin.
Synonyymisanakirja
villieläin
-
šakaali, kesytön eläin, villipeto, saalistaja, luonnonvarainen, kesyttämätön, jalostamaton, petoeläin.
Esimerkit
Villieläin liikkui varovaisesti metsässä.
Hän kohtasi villieläimen polulla.
Villieläimen jäljet näkyivät lumessa.
Etymologia
Sana tulee yhdistelmästä 'villi' ja 'eläin'.
Käännökset
englanti |
wild animal (gloss) puhekieltä wildlife (gloss) |
Sitaatit
"Oi pupu on siellä! Herttileili mites tänne on päässy villieläimiä! No ei se mikään villieläin ole, onpahan muuten vaan hauska."
Riimisanakirja
villieläin rimmaa näiden kanssa:
eläin, säde-eläin, hylje-eläin, koe-eläin, maaeläin, pohjaeläin, sikaeläin, sorkkaeläin, haaskaeläin, siimaeläin
Läheisiä sanoja
villeys, villi, villi-ihminen, villieläin, villihanhi, villihevonen