villikarju
substantiivi
-
Villinä elävä siankaltainen eläin.
Metsästä oli löydetty suuren villikarjun jäljet.
Taivutus
yks. nom. villikarju, yks. gen. villikarjun, yks. part. villikarjua, yks. ill. villikarjuun, mon. gen. villikarjujen, mon. part. villikarjuja, mon. ill. villikarjuihin.
Esimerkit
Villikarju oli pelottava näky metsässä.
Hän kuuli villikarjun röhkivän.
Villikarjun metsästys vaatii taitoa.
Etymologia
Sana tulee yhdistelmästä 'villi' ja 'karju'.
Käännökset
| englanti |
A male wild boar (Sus scrofa), also wild boar as species. |
Läheisiä sanoja
villiinnyttää, villiintyä, villikaali, villikarju, villikarjuammunta, villikissa