voimakeino
substantiivi
-
Menetelmä tai väline, jolla voimaa käytetään tai hyödynnetään jossakin tilanteessa.
Diplomaattiset keinot olivat ensisijainen voimakeino.
Taivutus
yks. nom. voimakeino, yks. gen. voimakeinon, yks. part. voimakeinoa, yks. ill. voimakeinoon, mon. gen. voimakeinojen, mon. part. voimakeinoja, mon. ill. voimakeinoihin.
Esimerkit
Neuvotteluissa otettiin käyttöön uusia voimakeinoja.
Poliisi käytti voimakeinoja tilanteen rauhoittamiseksi.
Hänellä on monia voimakeinoja menestyä.
Käännökset
Läheisiä sanoja
voimakastuoksuinen, voimakasvartaloinen, voimakasääninen, voimakeino, voimakenttä, voimakkaasti