väkä

substantiivi

1. Pitkä, litteä astia, yleensä puinen, jolla on useita käyttötarkoituksia.

   Perinteinen suomalainen vaka oli käytössä juhlapöydässä.

Taivutus

yks. nom. väkä, yks. gen. vään, yks. part. väkää, yks. ill. väkään, mon. gen. väkien väkäin, mon. part. väkiä, mon. ill. väkiin.

Synonyymisanakirja

väkä

1. väkänen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Väkä irvisti hassusti.
Koiralla oli väkä suussa.
Lapset leikkivät väkällä.

Käännökset

Slangisanakirja

• väkärä: lapsi

Riimisanakirja

väkä rimmaa näiden kanssa:

häkä, räkä, säkä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

väkivaltaviihde, väkiviina, väkkärä, väkä, väkäleuka, väkäleukainen