välikausi

substantiivi

1. ajanjakso, joka sijoittuu kahden pääkauden väliin

   Välikausi kevään ja kesän välillä on lyhyt.

Taivutus

yks. nom. välikausi, yks. gen. välikauden, yks. part. välikautta, yks. ill. välikauteen, mon. gen. välikausien välikautten, mon. part. välikausia, mon. ill. välikausiin.

Synonyymisanakirja

välikausi

1. senturia, välivaihe.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Syksy on välikausi kesän ja talven välillä.
Välikauden vaatteet ovat käteviä.
Välikausi-iltoina voi jo huomata illan viileämmäksi.

Käännökset

Riimisanakirja

välikausi rimmaa näiden kanssa:

ordoviikkikausi, vaalikausi, pelikausi, hiilikausi, kivihiilikausi, tilikausi, hallikausi, tyylikausi, toimikausi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

välikappale, välikarsina, välikatto, välikausi, välikausitakki, välike