väsky
substantiivi
-
kuivunut oksa tai kanto, usein käytetään puhekielessä
Vanha väsky kaatui metsätien yli.
Taivutus
yks. nom. väsky, yks. gen. väskyn, yks. part. väskyä, yks. ill. väskyyn, mon. gen. väskyjen, mon. part. väskyjä, mon. ill. väskyihin.
Esimerkit
Hän keräsi metsässä väskyjä.
Väskyjen maku on kirpeä.
Väskyjen mehusta tuli raikasta.
Käännökset
Riimisanakirja
väsky rimmaa näiden kanssa:
käsky, toimintakäsky, konekäsky, mahtikäsky, makrokäsky, poistumiskäsky, pysähtymiskäsky, perääntymiskäsky, lähetyskäsky, hyökkäyskäsky
Läheisiä sanoja
värähtämätön, värähtää, väräyttää, väsky, väskynä, västinki